Mummu ja Isöäiti, en ole unohtanut teitä!!

Rakkaat mummu ja isoäiti halusin vaan kiittä ihanista korteista ja kirjeistä ja pyytää anteeksi että en ole lähettänyt teille kirjettä.

Olen kyllä kirjoittanut niitä kaksin kappalein, mutta aikaiseksi lähettämään niitä saanut en ole vielä. Mutta lupaan että ennen jouluaattoa jotain tippuu postiluukkuunne! :)

Tämä on tällainen aivan lyhyt pikku kirjoitelma nyt vaan, mutta ensi viikonloppuna tulee todellinen romaani.

Kiitosken annosta kerron hieman sekä siitä kuinka kuoronjohtajani vihaa minua tällä hetkellä. Siihen on kyllä syy ja se ei johdu minusta. Kaikki varmaan muistaa kuinka kerroin elämäni tilaisuudesta laulaa Detroitin sinfonia orkesterin kanssa. No sinne meni se tilaisuus, sillä samana päivänä kun on konsertti niin minä istun lentokoneessa kohti Californiaa.

Harmittaa kyllä aivan todella paljon, koska kuulosti niin mahtavalta tuo kaikki, mutta silti samaan aikaan olen erittäin innoissani Californiasta!! WOHOO! :)

Juu kuoronjohtajani suuttui siis siitä että en ole tulossa konserttiin ja vihastuspäissä kysyi minulta että miten voin olettaa saavani hyviä arvosanoja...Luulee että suurin murheeni on että arvosanani laskee.

Opetaajani on siis maailman suurin mies diiva ja jos asiat ei mene niinkuin hän luulee tai toivoo niin hän suuttuu. Samoinn jos jollain ihmisellä on toinen elämä kuin kuoro hän suuttuu.

Oli siis syy mikätahansa paitsi laulaminen hän suuttuu, mutta onneksi band-opettajani rakastaa minua!

Juu tämä oli nyt todella nopea vaan ja seuraavassa tarinassa kirjoitan viimeviikonlopusta ja kahden tunnin pikavisiitistä Chicagoon!! :))

Heipsulivei!

Täs vaan tällanen kuva..Mä ja mun kamuja!