Aikuinen?

Kun olin pieni niin elämäni pieniä-suuria kohokohtia oli se kun koko suku kokoontui Metsämaan-Mamman luokse. Oli aina ihanaa päästä syömään Mamman hyviä lihapullia ja mustikka-keittoa sekä pieni ajelu Leulanti-traktorilla oli aivan mahtava asia. Metsämaa oli (ja on edelleen) sellainen paikka minne kaikki tulivat aina mielellään ja missä oli mukava järjestää juhlia. Yhtenä kesäisenä päivänä sitten äitini serkku Sanni järjesti läksiäisensä Mammalla, koska hän halusi nähdä vielä kaikki sukulaisensa ennen unohtumatonta vuottansa. Sanni kokosi meidät kaikki Mamman portaille suurta ryhmäkuvaa varten, jota voisi sitten katsella kun tulisi ikävä kotiin. Ajattelin silloin että voi kuinka Sanni on aikuinen ja itsenäinen, koska on jo lukiossa sekä lähdössä vuodeksi pois toiselle puolelle maapalloa.

Kun kesän alussa äiti kysyi missä haluaisin viettää läksiäiseni niin vastasin totta kai että Mammalla. Halusin nähdä vielä sukulaiseni, syödä vielä vähän Mamman-lihapullia ja ennen kaikkea halusin ottaa samanlaisen kuvan kun Sanni. Kokosin siis koko suvun toistamiseen Mamman portaille ja nappasin heistä kuvan itselleni, jota voin sitten näyttää myös isäntä-perheelleni. Kuvaa ottaessani en kuitenkaan tuntenut itseäni yhtään vahvaksi aikuiseksi, joka elää itseäisesti. Tunsin itseni pieneksi lapseksi, joka on lähdössä (Rasmusta lainatakseni) vain hyvin pitkälle leirille.