Hellurei!

Hei kaikki rakkaat ihmiset siellä Suomessa! Minä se täällä Yhdysvalloissa vaan ihmettelen maailman menoa ja voin sanoa että meno on ollut varsin hyvä. West Bloomfield alkaa tuntua päivä päivältä enemmän kodilta ja kielikin ei ole enää niin kateissa kun ensimmäisinä päivinä. Tämä toinen viikko on mennyt jo melkein hujauksessa ohi ja musta tuntuu että en ole tehnyt mitään muuta kun juossut ja nukkunut. Kuulun siis kouluni Cross-country-joukkueseen ja viime keskiviikkona alkoi joka päiväiset harkat (joka arkiaamu klo 08.00). Olin aluksi puoli paniikissa siitä että mitä jos olen kaikkein huonoin ja hitain, mutta voin ylpeänä todeta että en ole. :)

Juoksu harkoissa on aina todella kivaa ja siellä olenkin pääasiassa tustunut uusiin ihmisiin, koska samaan aikaan treenaa myös: poikien cross-country-, tennis-, amerikkalainen jalkapallo- sekä jalkapallojoukkue. Ihmisiä on siis koko ajan paljon ympärillä. Harkoissa on aina ihan todella kivaa ja olen alkanut jo itseasiassa nauttimaan juoksemisesta, se on ihanaa!

Viime tiistaina vietin sitten todellista sisko-veli-laatuaikaa isoveljeni kanssa, kun hän piti mulle vajaan kolmen tunnin jazz-oppitunnin. Voin sanoa että jos mun sisäinen jazz-muusikko ei syty nyt tämän vuoden aikana niin sitten se ei tule syttymään koskaan. Isoveljeni siis on aivan hullu jazz-fani ja opiskelee itsekkin jazz-muusikoksi. Hän siis opetti minulle ensin jazz-historiaa noin kaksi tuntia ja kuunneltiin mitä ihmeellisempiä biisejä ja sitten lopuksi hän opetti mua vielä soittamaan. Oli kyllä aikas jännittävää :)

Samaisena iltana annoin myös vihdoin ja viimein suomituliaiseni ja voin sanoa että en ole koskaan ennen tullut yhtä kiitetyksi. Tuliaisten anto viivästyi sen takia hieman, koska koko perhe on luuhannut eri paikoissa ja halusin antaa kaikki silloin kun koko perhe on yhdessä. Erityiskiitosta sai minun itse tekemäni Suomi-kirja, jossa oli kaikenlaista erilaista asiaa Suomesta. Samoin koko perhe rakastui suklaaseen sekä iskä salmiakkiin. (sitä saa siis äiti lähettää)

Viime keskiviikkona menin hakemaan oboeta koulun marchin band-harkoista ja kun pääsin paikalle opettajani ilmoitti minulle, että ikävä kyllä hän ei ole saanut oboeta hankittua, mutta voit soittaa tässä orkassa marimbaa. Nyt siis minä soitan koulun marchin band:issa marimbaa, ja voin sanoa että olen aika ajoittain aika hukassa siinä, mutta kivaa se on. Samalla kerralla opettajani ilmoitti minulle, että soitat oboeta sitten siinä normaalissa orkesterissa ja sitten jos voisit vielä tulla soittamaan pianoa koulun jazz-bandiin. Minä nyt siis ihan musisoin tämän koko vuoden ja vähän jännittää se että eihän ne vain luule että olen joku Mozart. Mutta innolla kuitenkin odotan kaikkea.

Keskiviikko illalla käytiin myös elokuvissa ja söin elämäni ensimmäisen kerran amerikkalaista kunnon pizzaa. Se oli parempaa kun ensimmäisellä kerralla, mutta taas kerran voi sitä juuston määrää ! <3 Elokuvissa totesin onnellisena että hei minähän ymmärrän jotain eli siitäkin leffasta jäi jotain käteen. :)

Lauantaina pääsin vihdoin omaan elementtiini, kun Lexi vei minut shoppailemaan ja voin sanoa. Olin taivaassa. En ole koskaan ennen tuhlannut niin paljon rahaa, kun tuhlasin nyt mutta voin pistää sen piikkiin että mulla ei todellakaan oo kauheesti vaatteita täällä. Mentiin isoon ostos-keskukseen, jossa oli kaikkea ihan kaikkea. Victoria Secretistä aina Apple-kauppaan asti. Lexi vei mut ensiksi paikalliseen halpis kauppaan, josta sai ihania vaatteita halvalla. En ole koskaan ollut niin pienessä tilassa, joka on ahdattu niin täyteen erilaisia vaatekappaleita, nimittäin se koko kauppa tursusi. Mukaan tarttui tuosta kaupasta huppari, villatakki ja shortsit. Seuraavana suunnattiin vähän kalliimpaan kauppaan, jossa myytiin merkkivaatteita. Ja kappas keppanaa. Osta neljät farkut maksa kolmet ja pakko nyt on kokeilla jos vaikka jostain sattuman syystä löytyisi hyvät. Ja voi kulkaa että rakastuin ostin neljät ihanat farkut jotka on vielä mukavat. Naureskelin siinä kassalla että juuri kun olin mennyt sanomaan pakatessani iskälle että mä vihaan ostaa farkkuja ja siks otan niitä nyt mukaan paljon. No mutta mukaan tarttui neljät farkut ja samasta kyseisetä kaupasta löysin myös unelmien kengät, mutta ne jäis sinne vielä hetkeksi odottamaan. Ja juuri kun oltiin lähdössä osui meitä vastaan kenkä kauppa ja läjä Vansin kenkiä. Ja eikun sovittamaan. (TENNARIT TARVITSIN OIKEASTI, KOSKA VANHAT OLIVAT KAUHEAT) Ostin siis sellaiset sinivihreet ihanat Vansit ja rakastan niitä! :) Tämän jälkeen päätettiin lähteä Lexin kanssa, koska ei haluttu ostella enempää, mutta sovittiin että tullaan joskus vain ja ainoastaan Victoria Secrettiin ostelemaan.

Samana iltana perhetuttu Saksasta tuli moikkamaan ja mentiin yhdessä syömään klubille. Ja siellä.. siellä tapasin unelmieni miehen. Aivan täydellisen ihana ja Lexi lupas esitellä mut sille ;) Mutta joo syötiin siellä hyvin ja tapasin jonkun Venäläisen perheen ja siinä sitten naurettiin että kun naapureita ollaan ja hehee.

Päivällisen jälkeen karattiin Lexin kanssa, moikkaamaan kavereita. Ja siellä sitten tutustuin uusiin ihmisiin myös. Kaikki on ollut todella mukavia ja kyselevät paljon kaikesta elämästä ja kaikkia tuntuu kummastuttavan tämä vaalea ulkonäköni. :D

Tänään oltiin Travisin kanssa viemässä iskää ja Lexiä lentokentälle, kun Lexi lähti tutustumaan Collegeen. Siellä sitten ajeltiin kovaa moottoritiellä ja popitettiin aivan täysillä! :) Se oli mahtavaa!

Kotiin tultaessa alettiin katsoa leffaa Travisin kanssa ja nukahdin heti alku metreillä ja kun heräsin oli klo jo 20. En tiedä mistä johtuu että oon koko ajan niin kovin väsynyt. Ehkä siitä että pitää olla koko ajan niin tarkkana ja kuunnella ja kaikki on niin uutta ja jännittävää. Mutta niin sitten kun heräsin niin otettiin äidin kanssa Skype yhteys Chileen Catalle, joka on siis Sinclaireitten yksi monista vanhoista vaihtareista. Siinä sitten juteltiin öö 1.5 h kaikkea mitä mieleen nyt tuli ja nauroin ihan hulluna hänen jutuilleen, koska oli niin hauska :)

Nyt tällä hetkellä istuskelen vaan omassa huoneessani kirjoittaen tätä ja täällä on niin kummallisen hiljaista, kun ollaan äidin kanssa kahdestaan kotona. Mutta nyt nukkumaan koska huomenna taas treenit aamulla ja sitten mennään illalla katsomaan uutta Potteria :)

Kuvia ei tällä kertaa ole koska en ole elänyt täällä kamera kädessä...pitäisi alkaa ehkä hieman panostaa. Mutta nyt kuitenkin heipsun hei ja kuulemisiin!

Love

Oona Enni-Sofia

p.s Sain kuulla että tulen olemaan myös viimeinen Sinclaireitten vaihtari ja päätin että ajon olla myös paras!