Viime lauantaina kaksi minulle rakasta ihmistä Elina ja Markus Ojala saivat toisensa ja minä joka missasin nämä pirskeet päätin olla kuitenkin jollain lailla läsnä ja tein tällaisen mukavan video tervehdyksen. Se on nyt tässä ja jos olette kiinnostuneita voitte ehkä katsoa sen.
Eli onnea Eno ja Ellu! <3
Tänään korsisteltiin iskän kanssa kotia halloween kuntoon ja olin ihan ihmeissäni kaikista valoista ja sitten kun Lexi vielä sanoi että jouluna on valoja sitten potenssiin 20. Joulua siis odotellessa. Elämä rullaa täällä ihan normaalisti, ei mitään uutta eikä ihmeellistä. On aivan outoa että olen ollut jo 10 viikkoa maailmalla. Aika on nimittäin mennyt aivan todella nopeasti. Ensi viikolla on koulussa Home coming, joka hieman minua jännittää. Ne on siis tanssiaiset, mutta siis ei ne tanssit mua jännitä. Mutta siis sinne mennään datein kanssa joka menee sitten yhdessä ison porukan kanssa. Tunnen kuitenkin porukastani vain ehkä 3 ihmistä, eli vähän jännää. Mutta minä selviän siitä! Koska olen Oona!
Tämä oli nyt tällainen todella huono teksti ja nopea aivan. Siksi lupaankin tehdä aivan todella hienon suuren romaanin ensi viikolla, kun home coming ja koko viikko on ohi. :)
Olen löytänyt myös vaihtarikotiikäväbiisini. Aina jos tulee hieman koti-ikävä niin kuuntelen tämän biisin niin koti-ikävä lähtee pois ja tulee parempi olo heti.
Voi ihana biisi. <3 Mäkin voin kuunnella tota ainakun tulee sua ikävä! "Vaikka ikävän tunnen, en jää itkemään. Minä luottaahan voin ystävään." c:
VastaaPoistaJa hei meitsi haluu sitten nähä kuvia niistä homecoming-tansseista!
Makeasti oravainen makaa sammalvuoteellansa.
VastaaPoistaSinnepä ei Hallin hammas eikä metsämiehen ansa
ehtineet milloinkaan...
Hyvää Aleksis Kiven päivää sinne merten taa!
Hoksasin viimein, miten tänne blogiisi pääsee kommentoimaan. No, hämäläisethän käyvät vähän hitaalla :)
Kiitos hienosta häävideosta!!!!!!!
Tuli siinä monelle tippa linssiin, kun niin kauniisti nuorelle parille puhuit. Ja se loppukommentti siitä vauvahommasta oli piste i:n päälle.
Kyllä oli morsian kaunis ja sulhanen komea, mutta mahtavia olivat myös velipoikasi uusissa puvuissaan!
Sinullakin on jo varmaan juhlapuku tanssiaisiin hankittuna. Hauskoja juhlia!
Hienoa, että kaikki siellä on mennyt hyvin ja olet pysynyt noin ylettömän positiivisena. Varothan väsyttämästä itseäsi suostumalla kaikkeen, mitä sinulle keksitään ehdottaa. Kyllä sielläkin voi joskus sanoa: ei kiitos, tarvitsen omaakin rauhaa.
Sylikaupalla terkkuja kaikilta!
t. Päivi